En ole taaskaan tehnyt mitään fiksua. Piti taas siivota mutta mitä siitä taas tuli? No ei hitto mitään. Tiesin sen kyllä jo aamulla kun puhuin Arktoksen kanssa mesessä. On kivaa puhua ihmisten kanssa mesessä. Mutta välillä taas pelkään puhua ihmisten kanssa. Pelkään pästäväni ne liian lähelle ja siten satuttavan taas itseäni. Sehän on koettu jo pari kertaa. En halua sitä enää. En halua kasvattaa sitä muuria ympärilleni enää. Sulkeutua itseeni täydellisesti. Koska se ei tietenkään auta yhtään.
Tarvitsen ihmisiä ympärilleni. En halua olla yksin. En pärjää yksin.
Kyllä, lähetin hänelle tekstiviestin johon hän ei vastannut. Olisihan se pitänyt arvata. Niinhän se aina on.
Hän on niin tärkeä.
Tänään meidän naapuripihassa oli paloauto. En yhtään tiedä mitä se siellä teki mutta se pelotti minua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti