prkl

Mun läppäri on perseestä ja se on yhh ;_;

Istun siis toisella koneella.

Tässä näin. Ei muuta. Voi video.

Life sucks...and I spit...

Nyt vituttaa taas kerran. Nämä kaikki alkavat jotenki muistuttaa toisiaan. En jaksa välittää. Ehkä joku päivä vois kirjoittaa iloisen postauksen jopa. Mutta en kyllä nyt ala.
Elämä on perseestä ja koulu on vielä enemmän perseestä. Haluun oikeasti vaan lopettaa. Enhän minä niitä tehtäviä tee vaan minun äitini. Minä vaan kirjoitan mitä se sanoo ja olen iloinen siitä. Mutta niinhän sen ei pitäisi mennä. Minun pitäisi tehdä ne tehtävät. MINULLA PITÄISI OLLA SE MOTIVAATIO JA BLAA BLAA. Mutta sitä ei näy mailla halmeilla.
Voisin lopettaa ja mennä töihin lähimarkettiin niinkuin äiti niin haluaa koko ajan. Siinä minun hieno tulevaisuus.

Vittuun kaikki haaveet. Ei ne ikinä toteudu.

ei näin taas.

Juuri nyt tuntuu todella pahalta. En tiedä mikä minuun taas iski. Ainii paha olo. Voi vittu. En oikeasti haluaisi tätä juuri nyt. Haluan olla iloinen ja hymyillä. Elää elämää kun kaikki muut. Mutta huomattavasti minusta ei ole siihen yhtään. Jotenki en yhtään jaksaisi ajatella yhtään mitään ja silti minun on pakko. Aivoni pakottavat minut ajattelemaan kaikkea. Häntä. Sitä. En pysty päästämään hänestä irti. Hän on unissani ja se ei jätä minua ikinä.
Haluan hänet tänne. Tiedän että minun ei pitäisi toivoa sitä. Puhelin pelottaa. Pelkään itseäni. Pelkään sitä mitä haluan tehdä koska tiedän että satutan itseäni jos teen sen. Se ei ole oikein
Tarvitsen häntä.
Tarvitsen...
Läheisyyttä.
Rakkautta.

Jotain.