24.3.2007

ei näin taas.

Juuri nyt tuntuu todella pahalta. En tiedä mikä minuun taas iski. Ainii paha olo. Voi vittu. En oikeasti haluaisi tätä juuri nyt. Haluan olla iloinen ja hymyillä. Elää elämää kun kaikki muut. Mutta huomattavasti minusta ei ole siihen yhtään. Jotenki en yhtään jaksaisi ajatella yhtään mitään ja silti minun on pakko. Aivoni pakottavat minut ajattelemaan kaikkea. Häntä. Sitä. En pysty päästämään hänestä irti. Hän on unissani ja se ei jätä minua ikinä.
Haluan hänet tänne. Tiedän että minun ei pitäisi toivoa sitä. Puhelin pelottaa. Pelkään itseäni. Pelkään sitä mitä haluan tehdä koska tiedän että satutan itseäni jos teen sen. Se ei ole oikein
Tarvitsen häntä.
Tarvitsen...
Läheisyyttä.
Rakkautta.

Jotain.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi pieni sinua *halaa* Älä tee mitään itsellesi, ethän? Se sattuu muita tuplasti enemmän kuin sua.

Rakkauskin sattuu. Se tuli todettua viime syksynä.

koita pärjätä, oot tärkeä<3

emzi kirjoitti...

En minä ikinä mitään te itselleni, Ainakaan fyysisesti. Muuten koko ajan. Teen vääriä päätöksiä. Teen asioita vaikka tiedän että minun ei pitäisi.

Niin sattuu.

yritän. <3 Kiitos.